Proteiini S

Kokonaisproteiini S:n pitoisuuden viitearvot (normaalit) veriplasmassa ovat 60–140 % ja vapaan proteiinin pitoisuuden 65–144 %.

Proteiini S on K-vitamiinista riippuvainen plasman glykoproteiini. Se kiertää veressä kahdessa muodossa: vapaana (40 %) ja komplementin C4- _{komponenttiin} sitoutuneena (60 %). Ne ovat dynaamisessa tasapainossa, mutta vain vapaa proteiini on aktiivinen. Proteiini S on proteiini C:n kofaktori Va- ja VIIIa-veren hyytymistekijöiden inaktivaatioprosessissa. Nykyiset ELISA-pohjaiset testijärjestelmät mahdollistavat vapaan proteiini S:n pitoisuuden määrittämisen, mikä on ensiarvoisen tärkeää kliinisessä käytännössä.

Miesten veressä on korkeampi proteiini S:n pitoisuus kuin naisten. Epäsuorat antikoagulantit vaikuttavat siihen vähemmän kuin proteiini C:hen, mikä johtuu siitä, että proteiini S:ää syntetisoidaan maksan endoteelisoluissa ja megakaryosyyteissä. Maksasairauksissa sen taso on korkeampi kuin proteiini C:n. Koska proteiini S:n pääosa liittyy komplementin C4- _{komponenttiin,C4} -pitoisuuden noustessa (tulehdussairauksien akuutti vaihe tai kroonisten sairauksien paheneminen) vapaan proteiini S:n määrä vähenee. Nefroottisessa oireyhtymässä proteiini S:n pitoisuuden lasku veressä on mahdollista sen menetyksen vuoksi.

Proteiini S:n puutteen luokittelu

• Tyyppi I - kokonaisproteiini S:n puutos.
• Tyyppi II - vapaan proteiinin S puutos, jonka kokonaisproteiinin S taso on normaali tai raja-arvo.
• Tyyppi III - proteiini S:n toimintahäiriö, johon liittyy heikentynyt antikoagulanttivaikutus.

Proteiini S:n puutos johtaa laskimotukosten kehittymiseen, erityisesti nuorilla.

Antikoagulanttijärjestelmän parametrit ja trombohemorragisten komplikaatioiden riskitekijät

Antikoagulanttivaikutuksen pääkohdat

[ 1 ], [ 2 ], [ 3 ]