Infiterapia

Infitaterapia (menetelmän nimi tulee sanasta] "INFITA", joka on lyhenne sanoista Pulsed Low-Frequency Physiotherapeutic Apparatus) on menetelmä, jossa paikallinen altistus vastaavien parametrien pulssimaiselle sähkökentälle suoritetaan käyttämällä yhtä elektrodia, joka sijaitsee 20-30 cm:n etäisyydellä altistuskohdasta, tai käyttämällä kahta elektrodia, jotka on kosketuksissa potilaan ihoalueiden tiettyihin alueisiin.

Infittiterapiassa käytetään 1–100 mV/cm:n sähkökentän voimakkuutta; sähköimpulssien syntymistaajuus on 20–80 Hz, impulssien muoto on kolmionmuotoinen, napaisuus negatiivinen ja impulssin jännite on noin 13 V.

Tekijän vaikutus elektrodin etäiseen sijaintiin potilaan silmien tasolla liittyy pulssitetun sähkökentän suoraan vaikutukseen aivojen neuroneihin, synapseihin ja hermostoryhmiin johtuen niissä tapahtuvista elektrodynaamisista muutoksista, jotka käynnistävät vastaavien rakenteiden konformaatiomuutoksia. Kuten sähköuniterapiassa, infitaterapia aiheuttaa muutoksia hermoverkkojen assosiatiivisissa yhteyksissä, ja sitten tapahtuu sarja biokemiallisia ja biologisia reaktioita, jotka lopulta toteutuvat kliinisinä vaikutuksina. Paikallisella vaikutuksella potilaan kehon muihin osiin elektrodynaamiset muutokset ja sitä seuraavat kehon kudoksissa tapahtuvat konformaatiomuutokset vaikuttavat reseptorien herkkyyteen pääasiassa estävän (ihoreseptorien herkkyyttä vähentävän) variantin mukaisesti.

Tärkeimmät kliiniset vaikutukset: rauhoittava, vasoaktiivinen.

Varusteet: “Infita”, “Infita-BP”, “Infita-combi”.