Kolangiografia

Kolangiografia on menetelmäryhmä sappitiehyiden röntgentutkimukseen, jossa varjoainetta on injektoitu suoraan niiden luumeniin. Kolangiografia ei liity maksasolujen aktiivisuuteen eikä sappirakon keskittymiskykyyn. Varjoaine voidaan antaa eri tavoin: perkutaanisella punktiolla sappitiehyisiin tai sappirakkoon (perkutaaninen transhepaattinen kolangiografia tai perkutaaninen kolekystografia); duodenoskopian valvonnassa pohjukaissuolen päänystyn aukkoon (endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatografia - ERCP); leikkauksen aikana (intraoperatiivinen kolangiografia) tai leikkauksen jälkeisenä aikana dreneerausputken kautta. Magneettiresonanssikolangiografia on kehittynyt nopeasti ja menestyksekkäästi viime aikoina. Kolangiografian päätarkoitus on tutkia sappitiehyitä potilailla, joilla on eri etiologisista syistä johtuva mekaaninen (subhepaattinen) keltaisuus. Se suoritetaan ultraäänitutkimuksen ja tietokonetomografian jälkeen.

Maksa ja sappitiet voidaan kuvata radionuklidimenetelmillä. Tätä varten potilaalle annetaan laskimonsisäinen injektio radioaktiivista lääkeainetta, joka otetaan talteen verestä joko maksasolujen ( ^99mTc -butyyli-IDA) tai tähtiretikuloendotelosyyttien (99mTc-kolloidi) avulla ^. Ensimmäisessä tapauksessa tekniikkaa kutsutaan maksan ja sappinesteen gammakuvaukseksi, toisessa hepatoskintigrafiaksi. Molemmissa tapauksissa skintigrammeissa näkyy kuva maksasta. Suorassa projektiossa se näyttää suurelta kolmiolta; voidaan erottaa oikea ja vasen lohko, yläosassa oleva painauma (sydänlovi) ja joskus lovi sappirakon kuoppaa vastaavalla alareunalla. Varjon tiheys on suurempi oikean lohkon keskiosassa, koska siellä on suurempi maksakudoksen tilavuus. Sivuprojektiossa maksan varjo muistuttaa epäsäännöllistä soikeaa, vinoneliötä tai kolmiota. Kaikissa asennoissa radioaktiivisen lääkkeen tasainen jakautuminen elimessä tallentuu.

[ 1 ], [ 2 ], [ 3 ], [ 4 ], [ 5 ], [ 6 ]